Väliaikakatsaus: aurinko paistaa sittenkin

Aurinko pilkahti tänään näkyville ehkä viideksi minuutiksi ja ei mennyt kuin hetki, kun tajusin hymyileväni leveästi. Viikko sitten oli pilvistä ja satoi räntää lähes koko viikon, ja ne vähät lumet, jotka joulun jälkeen tuli, suli lähes kokonaan pois. Nyt maa on taas valkoinen, ainakin melkein, ja huomennakin pitäis säätiedotteen mukaan paistaa aurinko. Viimein.

kuura_06

Olen vuoroin yrittänyt sinnitellä ja pakottaa itseäni hoitamaan asioita, tekemään jotain, elämään, ja toisaalta taas yrittänyt antaa itselleni anteeksi ja antanut luvan vain nukkua ja raahautua läpi päivien niin, että ainoa, mitä saan aikaan on koiran ulkoiluttaminen hätinä kolmesti päivässä ja oman itseni ruokkiminen suunnilleen yhtä usein. Toki olen imuroinut kämpän kertaalleen viikon aikana, tehnyt pari semi-kevyttä lihaskuntotreeniä ja minimaalisesti koulujuttujakin. Mutta koko ajan tuntuu, että pää on täynnä tervaa, tai sumua tai hattaraa, lihaksiin sattuu venyttelystä huolimatta ja ja … inhoan tätä olotilaa.

Toissapäivänä paistoi aurinko useamman tunnin, ja se oli niin siistiä, että kävin heti herättyäni (puoliltapäivin) pitemmän lenkin Möttösen kanssa ja imuroin ja siistin paikkoja muutenkin. Tein ruokaa ja toimitin kaikkea pientä. Olen koko viikon aikonut mennä kauppaan ostamaan ruokaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. En ymmärrä, miten voi olla näin vaikeaa lähteä, kun loppujen lopuksi koko reissu veisi ehkä kaksi tuntia päivästä matkoineen. Tai ehkä juuri siksi – vituttaa kuluttaa aikaa matkustamiseen, kun nykyään pitää vielä vaihtaa bussista junaan kesken matkan. Ja vaikka miten ajattelen, että ajoneuvon vaihdosta huolimatta mulle asioiden hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin niillä, jotka asuu jossain Sevettijärvellä tai samoilla seuduilla, niin ei silti vituta yhtään vähempää.

Toisaalta, olen selvinnyt hengissä hernekeitolla ja maapähkinäkekseillä, joten ehkä on turhaa murehtia. Vielä pari kuukautta, ja päivät on jo sen verran pitkiä, että se alkaa näkyä mielialassakin. Varsinkin, jos onnistun luomaan itselleni taas järkevän unirytmin ja noudattamaan sitä…

diy_kirjekuoria_01

Olen myös lukenut artikkeleita pakkaamisesta ja eurooppalaisista hostelleista ja kirjoittanut ja postittanut viimein kaikki kirjeet, jotka jäi vastaamatta ennen joulua. Nyt, kun saisin vielä opparin fiksattua ja harjoittelun etenemään, niin lähtökin alkaa ehkä häämöttää. Tekee mieli käydä ostamassa uusi kierrelehtiö pelkästään reissuun liittyviä listoja varten, ja toinen, johon voin kirjoittaa kaiken tajunnanvirran, joka tällä hetkellä päätyy tänne…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s